Kesän 1889 Järnefeltin
perhe, Alexander, Elisabet sekä lapset Arvid vaimoineen,
Eero, Armas, Aino ja Elli viettivät Keuruun Kolhossa. Gallen-Kallela
ja Sparre oleskelivat toisella puolella Keuruunselkää Huhko- ja Jamajärven
seuduilla. Kolhossa oli myös Juhani Aho
ja runoilija J. H. Erkko. Tähän Kolhon
kesään liittyy monia niin Eero Järnefeltin henkilökohtaiseen elämään kuin
taiteelliseen tuotantoon vaikuttaneita tapahtumia. Perheen kesäkodiksi oli vuokrattu Malmin talo aivan aseman tuntumassa
Kolhossa Eero Järnefelt maalasi mm.
Juhannusyön sekä tunnelmallisen ja lyyrisen teoksen Kesäyön
kuun,
jota usein on verrattu Sillanpään proosaan.
Erityisen merkittävä
Kolhossa syntynyt teos on Pyykkiranta. Taiteilija kirjoittaa
kirjeessään tulevalle vaimolleen Saimi Swanfile suunnitteilla olevasta
maalauksesta: "Minä olen nyt jo
vihdoin päässyt jotenkin selville tämän kesän töistä, monien epäilyjen ja
tuskien jälestä. Erittäin minä toivon
yhdestä taulusta, jossa tulee olemaan hyvin tyypillinen pyykkiranta, Kattila ja
kaksi pesijää. Luonnossa se ainakin näyttää ihan loistavalta. Kaikki on niin karakterillista ja hauskaa;
fondina on järvi ja maata. Eilen minä
otin useampia valokuvia siitä ja ne onnistuivat hyvin hyvästi. Saimi Swan
oli alun perin Eeron sisarien koulutoveri.
Keuruun kesänä Saimi ja Eero olivat salakihloissa.
Järnefeltin mainitsemat valokuvat ovat säilyneet; myös kuva, jossa taiteilija maalaa teostaan (äänite: Maija-Stiina Roineen kertomaa maalaamisesta). Eero Järnefelt käytti monien muiden taiteilijoiden tavoin usein valokuvaa apuna teoksen sommittelussaja tietenkin myös muotokuvissa. Hänen näkemyksensä mukaan valokuva oli vain tekninen apuväline. Pyykkirannan henkilöiden mallina olivat Ala-Kolhon osattoman pojan vaimo Anna-Liisa Kolho (tai Ala-Kolho, molempia sukunimiä käytettiin) ja Järnefeltien oma palvelijatar Aurora. Maalauksen suuri koko kertoo niin kuin hänen kiireensäkin taiteilijan kunnianhimoisesta suhtautumisesta aiheeseensa. Se on idyllinen kesäpäivän ja autereisen järvimaiseman kuvaus, vaikka aiheena varsinaisesti onkin työnkuvaus. Maalauksessa työn kuvaus on jäänyt toiselle sijalle.
Kesä Keuruun Kolhossa tuli olemaan merkittävä koko Suomen
kulttuurihistorian kannalta. Elokuussa järjestettiin Keuruun
kirkonkylässä suuret arpajaiset iltamineen.
Keuruulla oleskelivat maalaamassa tuona kesänä myös Axel Gallén ja Louis
Sparre. Yhdessä heidän kanssaan
Järnefelt maalasi kulissit Robert Kiljanderin näytelmään Amalia ystävämme, joka
iltamissa esitettiin näyttelijöinä mm.
Saimi Swan ja Arvid Järnefelt.
Kauppias Edvard Damstén ilmoitti juhlien yhteydessä lahjoittavansa
rakenteilla olevaan Keuruun uuteen kirkkoon alttaritaulun, jonka tekijäksi hän
pyysi Eero Järnefeltiä. Teos Kristus ristillä valmistui vuonna 1892. Täältä Keuruun Kolhosta voi katsoa Eero
Järnefeltin itsellisen taiteilijaelämän alkaneen.
Eero Järnefelt piirsi samana
kesänä myös kuvat Juhani Ahon Rautatie-novelliin (kuvitettu painos ilmestyi 1892).
Saxberg-Kolhon talon isännästä Matti Kolhosta tuli oiva rovasti
"Rautatiehen". Vaikeampi oli saada Matti ja Liisa. Kolhon
isäntä keksi siihenkin hyvän
keinon.
Maija-Stiina Roine (o.s. Kolho) kertoo kuinka Kolhon asemasta
tuli Lapinlahden asema.
Maija-Stiina
Roine paljastaa myös kuka on mallina kolmannessa Järnfeltin Kolhossa
maalaamassa taulussa, jota on luultu Juhani Ahon isän rovasti
Brofeltin muotokuvaksi.
Lisätietoja
näistä aiheista löydät kirjoista
Hannes
Jukonen: Keuruun Kirja
Maija-Stiina
Roine: Kolhon kylän tarina
Ateneumin
taidemuseon julkaisu: Eero Järnefelt