Kesän 1889 Järnefeltin perhe, Alexander, Elisabet sekä lapset Arvid vaimoineen, Eero, Armas, Aino ja Elli viettivät Keuruun Kolhossa. Gallen-Kallela ja Sparre oleskelivat toisella puolella Keuruunselkää Huhko- ja Jamajärven seuduilla.  Kolhossa oli myös Juhani Aho ja runoilija J. H. Erkko.  Tähän Kolhon kesään liittyy monia niin Eero Järnefeltin henkilökohtaiseen elämään kuin taiteelliseen tuotantoon vaikuttaneita tapahtumia.  Perheen kesäkodiksi oli vuokrattu Malmin talo aivan aseman tuntumassa Kolhossa Eero Järnefelt maalasi mm.  Juhannusyön sekä tunnelmallisen ja lyyrisen teoksen Kesäyön kuun, jota usein on verrattu Sillanpään proosaan.

 

Erityisen merkittävä Kolhossa syntynyt teos on Pyykkiranta.  Taiteilija kirjoittaa kirjeessään tulevalle vaimolleen Saimi Swanfile suunnitteilla olevasta maalauksesta: "Minä olen nyt jo vihdoin päässyt jotenkin selville tämän kesän töistä, monien epäilyjen ja tuskien jälestä.  Erittäin minä toivon yhdestä taulusta, jossa tulee olemaan hyvin tyypillinen pyykkiranta, Kattila ja kaksi pesijää. Luonnossa se ainakin näyttää ihan loistavalta.  Kaikki on niin karakterillista ja hauskaa; fondina on järvi ja maata.  Eilen minä otin useampia valokuvia siitä ja ne onnistuivat hyvin hyvästi. Saimi Swan oli alun perin Eeron sisarien koulutoveri.  Keuruun kesänä Saimi ja Eero olivat salakihloissa.

 

 

Järnefeltin mainitsemat valokuvat ovat säilyneet; myös kuva, jossa taiteilija maalaa teostaan (äänite: Maija-Stiina Roineen kertomaa maalaamisesta).  Eero Järnefelt käytti monien muiden taiteilijoiden tavoin usein valokuvaa apuna teoksen sommittelussaja tietenkin myös muotokuvissa.  Hänen näkemyksensä mukaan valokuva oli vain tekninen apuväline.  Pyykkirannan henkilöiden mallina olivat Ala-Kolhon osattoman pojan vaimo Anna-Liisa Kolho (tai Ala-Kolho, molempia sukunimiä käytettiin) ja Järnefeltien oma palvelijatar Aurora. Maalauksen suuri koko kertoo niin kuin hänen kiireensäkin taiteilijan kunnianhimoisesta suhtautumisesta aiheeseensa.  Se on idyllinen kesäpäivän ja autereisen järvimaiseman kuvaus, vaikka aiheena varsinaisesti onkin työnkuvaus.  Maalauksessa työn kuvaus on jäänyt toiselle sijalle.

 

Kesä Keuruun Kolhossa tuli olemaan merkittävä koko Suomen kulttuurihistorian kannalta. Elokuussa järjestettiin Keuruun kirkonkylässä suuret arpajaiset iltamineen.  Keuruulla oleskelivat maalaamassa tuona kesänä myös Axel Gallén ja Louis Sparre.  Yhdessä heidän kanssaan Järnefelt maalasi kulissit Robert Kiljanderin näytelmään Amalia ystävämme, joka iltamissa esitettiin näyttelijöinä mm.  Saimi Swan ja Arvid Järnefelt.  Kauppias Edvard Damstén ilmoitti juhlien yhteydessä lahjoittavansa rakenteilla olevaan Keuruun uuteen kirkkoon alttaritaulun, jonka tekijäksi hän pyysi Eero Järnefeltiä. Teos Kristus ristillä  valmistui vuonna 1892.  Täältä Keuruun Kolhosta voi katsoa Eero Järnefeltin itsellisen taiteilijaelämän alkaneen.

 

Eero Järnefelt piirsi samana kesänä myös kuvat Juhani Ahon Rautatie-novelliin (kuvitettu painos ilmestyi 1892). Saxberg-Kolhon talon isännästä Matti Kolhosta tuli oiva rovasti "Rautatiehen". Vaikeampi oli saada Matti ja Liisa. Kolhon isäntä keksi siihenkin hyvän keinon. Maija-Stiina Roine (o.s. Kolho) kertoo kuinka Kolhon asemasta tuli Lapinlahden asema.

   

 

Maija-Stiina Roine paljastaa myös kuka on mallina kolmannessa Järnfeltin Kolhossa maalaamassa taulussa, jota on luultu Juhani Ahon isän rovasti Brofeltin muotokuvaksi.

 

Lisätietoja näistä aiheista löydät kirjoista

Hannes Jukonen: Keuruun Kirja

Maija-Stiina Roine: Kolhon kylän tarina

Ateneumin taidemuseon julkaisu: Eero Järnefelt